Mikä ihme saa ihmisen, joka ehkä aiemmin on käyttäytynyt säädyllisesti organisaatiossa, muuttamaan henkilökohtaisen menestyksen ja vallan lisääntyessä käyttäytymistään itsekeskeiseksi ja ylimieliseksi? Jotenkin näiden henkilöiden maailmankuva on ehkä ollut jo sen kaltainen tai sitten se on muuttunut siihen suuntaan vallan määrän lisääntyessä. Tämän lainen ihminen ei tunne sosiaalista vastuuta eikä kykene rakentavaan työskentelyyn varsinkaan sellaisten henkilöiden kanssa, joiden näkemykset poikkeavat hänen standardikäsityksistään. Hankaluuksia syntyy esimerkiksi silloin, kun joku toinen henkilö ei tue tämän kaltaisen ihmisen henkilökohtaisia valtapyrkimyksiä.
Vallan on todettu lisäävän dopamiinin eritystä aivoissa, joka lisää mielihyvän tunnetta. Vaaralliseksi tilanne muodostuu silloin, kun aivot alkavat olla riippuvaisia dopamiinista ja dopamiinihöyryissään ihminen haalii yhä enemmän valtaa piittaamatta muista ihmisistä tai ympäristöstä. Tämä voi johtaa vakaviin arvostelukyky-, itsetuntemus- sekä tunnevaurioihin.
Jos ihminen toimii täysin vailla empatiakykyä ja käyttää toisia ihmisiä omien tarkoitusperiensä saavuttamisen välineinä, niin silloin on tunnistettavissa jo persoonallisuushäiriöön viittaavia piirteitä. Tällainen henkilö maalailee mahtavia tulevaisuudenkuvia, on yleensä ensi vaikutelmaltaan hurmaava, innostuu nopeasti, mutta loppujen lopuksi hän vain käyttää toisia ihmisiä hyväkseen monin tavoin. Valehteleminen ja puolitotuuksien kertominen ei tuota mitään tuskaa ja jos tilanne vaatii, niin omaan tavoitteeseen pääsemiseksi tirautetaan pieni itku tai näytellään tekoempatiaa. Loppujen lopuksi kohtaat todennäköisesti tilanteen, jossa tämä henkilö puukottaa ilman tunteen häivää sinua selkään.