Miten organisaatioiden tulisi organisoitua tulevaisuudessa, jotta rakenteet tukisivat jatkuvaa oppimista sekä joustavuutta yhä monimutkaisemmassa sekä ehkä myös ennakoimattomissa muutoksissa?
Kuinka paljon tulee luoda standardirakenteita, joiden tehtävänä ei suinkaan ole estää kehittymistä vaan luoda vakaa pohja kehittymiselle – oppimiselle?
Kenraali Stanley McChrystal on kirjassaan Team of Teams kertonut Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen uudesta tavasta organisoitua. Taistellessaan joukkoineen terroristijärjestöjä vastaan hän kohtasi todellisen ongelman – oman organisaation toiminnan joustamattomuuden ja hitauden. Toimintaa johdettiin funktionaalisesti ylhäältä alaspäin ja tämä ei tuottanut toivottua tulosta – päätöksentekoa on siirrettävä alaspäin sinne missä tapahtuu. Jotta tämä olisi mahdollista, niin alla olevia teemoja tulee edistää kaikin tavoin:
Keskinäinen luottamus tiimin sisällä ja erityisesti tiimien välillä.
Yhteinen päämäärä, johon jokainen on sitoutunut. Tämä johtaa ns. me-ajatteluun, jossa mietitään, mikä on kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu ja sen jälkeen, mikä on yksilön vastuu tässä kokonaisuudessa.
Jaettu tietoisuus eli tiedon läpinäkyvyys on erittäin tärkeä asia, jotta järkevät päätökset on mahdollista tehdä tietoon ja kokonaiskuvaan perustuen. Ennen kaikkea on ymmärrettävä kokonaisuus ”learning to see”.
Nopea päätöksenteko siellä missä tapahtuu, joka edellyttää kaikkea kolmen yllä olevat teeman toteutumista. Ennen päätöksentekoa kannattaa käydä sparraus kollegan / tiimin kanssa, jotta kaikki näkökulmat otetaan huomioon.
McChrystal: ”Jaettu yhteinen päämäärä on avain siihen, että palkkioilla ja rangaistuksilla ei tarvitse johtaa.”
Katsotaan, miten tätä on mahdollista soveltaa johtamisen pedagogiikan yhteydessä?